Viron nimeä nousee usein esiin keskusteluissa suotuisista verojärjestelmistä. Innovatiivisen veropolitiikkansa ansiosta, johon sisältyy 0 % yhteisövero uudelleensijoitetuille voitoille, sekä huippuluokan digitaalisella liiketoimintaympäristöllään tämä pieni Baltian maa on houkutellut yrittäjiä ympäri maailmaa perustamaan yrityksen Viroon. Viro on jopa rankattu maailman ykkösmaaksi verokilpailukyvyssä Tax Foundation -järjestön toimesta useana vuonna peräkkäin. Mutta tarkoittaako tämä, että Viro on “veroparatiisi”?
Veroparatiisien määrittely ja vertailu Viroon
Termi veroparatiisi tuo mieleen trooppiset saaret kuten Caymaninsaaret tai Panama, joihin varakkaat ihmiset piilottavat rahojaan salaisille offshore-tileille. Tässä artikkelissa määrittelemme, mikä veroparatiisi on (ja mitä offshore-alue tarkoittaa), vertaamme Viroa klassisiin veroparatiiseihin läpinäkyvyyden, säännösten ja verotuksen osalta, ja hahmottelemme Viron keskeiset edut.
Tavoitteena on selvittää tasapuolisesti, sopiiko Viro veroparatiisin määritelmään vai onko kyse yksinkertaisesti kilpailukykyisestä ja läpinäkyvästä veroympäristöstä.
Mikä on veroparatiisi?
Yksinkertaistetusti veroparatiisi on maa (tai lainkäyttöalue), joka tarjoaa ulkomaisille yksityishenkilöille ja yrityksille äärimmäisen alhaisen tai olemattoman verorasituksen, tyypillisesti yhdistettynä lakeihin, jotka suojaavat taloudellisia tietoja muilta viranomaisilta. Olennaista on, että veroparatiisit tarjoavat myös vahvan salaisuuden suojan tai avoimuuden puutteen. Toisin sanoen niissä ei ole vain alhaiset verot vaan myös epäselvät sääntelykäytännöt, jotka voivat auttaa piilottamaan varoja tai tuloja veroviranomaisilta. Tähän salailuun voi kuulua esimerkiksi anonyymeja pankkitilejä, luottamuksellisia yritysrekistereitä tai lepsut tietojenantosäännöt.
Termi offshore-alue esiintyy usein samassa yhteydessä kuin veroparatiisi. Itse asiassa “offshore-alue”, “offshore-rahoituskeskus” ja “veroparatiisi” käytetään joskus toistensa synonyymeina.
Missä sijaitsevat maailman kuuluisimmat veroparatiisit?
Klassisia esimerkkejä veroparatiiseista ovat sellaiset lainkäyttöalueet kuin Caymaninsaaret, Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret ja Panama muiden muassa. Nämä paikat ovat jo pitkään tunnettuja siitä, että ne tarjoavat ulkomaisille asukkaille tai offshore-yhtiöille nolla- tai erittäin matalat verot ja houkuttelevat kansainvälistä pääomaa lupaamalla yksityisyyttä. Esimerkiksi monet näistä paratiiseista eivät peri lainkaan veroja erilaisista tuloista. Caymansaaret ei esimerkiksi peri lainkaan yhteisöveroa, pääomaveroa eikä palkkaveroa yhtiöiltä. Joissain tapauksissa tuhansia bulvaaniyhtiöitä voidaan rekisteröidä yhteen ja samaan rakennukseen, mikä korostaa niiden postilokero-luonnetta.
On tärkeä huomata, että veroparatiisin hyödyntäminen ei välttämättä ole laitonta sinänsä – yksilöt ja yritykset voivat laillisesti ohjata voittojaan näiden alueiden kautta verotaakan keventämiseksi. Kuitenkin väärinkäytösten potentiaali on suuri. Veroparatiisit yhdistetään usein aggressiivisiin veronvälttelyjärjestelyihin tai jopa veronkiertoon ja rahanpesuun, juuri alhaisen verotuksen ja salaisuuden yhdistelmän vuoksi. Tämän seurauksena kansainvälinen paine (OECD:n, EU:n ym. tahoilta) on kasvanut haitallisimpien veroparatiisikäytäntöjen kitkemiseksi.
Viro verrattuna perinteisiin veroparatiiseihin
Pintapuolisesti katsottuna Virolla on yksi houkutteleva yhtäläisyys tunnettujen veroparatiisien kanssa: yritysvoittojen äärimmäisen alhainen verotus (tarkemmin sanoen 0 %:n verokanta jakamattomille yritysvoitoille). Tämä piirre on saanut jotkut kutsumaan Viroa “startup-paratiisiksi” tai pohtimaan, onko se uudenlainen eurooppalainen veroparatiisi.
Kun kuitenkin vertaamme Viroa klassisiin veroparatiiseihin kuten Caymaninsaariin, Bermudaan tai Panamaan keskeisillä osa-alueilla – läpinäkyvyydessä, yrityssääntelyssä ja verokohtelussa – huomaamme merkittäviä eroja.
Läpinäkyvyys
Perinteisiin veroparatiiseihin liitetään usein tiukka salailu. Esimerkiksi Panamalla on historiallisesti ollut tiukat pankkisalaisuuslait, mikä tarkoitti, että pankit eivät voineet helposti luovuttaa tietoja tilinomistajista muille viranomaisille – tämä auttoi asiakkaita pysymään nimettöminä. Vastaavasti monet offshore-alueet sallivat yritysten todellisten omistajien (eli todellisten edunsaajien) pysyä piilossa nimellisten johtajien, trustien tai haltijaosakkeiden taakse kätkeytyneinä. Ääriesimerkkinä: yksi ainoa toimistorakennus jossain paratiisissa voi olla paperilla kymmenien tuhansien yritysten kotipaikka – eräässä Yhdysvaltain vuonna 2008 julkaistussa raportissa mainittiin Cayman-saarilla rakennus, jonka osoitteeseen oli rekisteröity 18 857 yhtiötä. Tämä havainnollistaa, miten hämäriksi ja todellisesta taloudellisesta toiminnasta irrallisiksi tällaiset järjestelyt voivat mennä.
Viron järjestelmä sen sijaan on hyvin läpinäkyvä. Virossa on julkinen kaupparekisteri, josta yritysten omistaja- ja johtajatiedot ovat avoimesti saatavilla. Maa osallistuu aktiivisesti kansainväliseen tietojenvaihtoon – itse asiassa Viro vaihtaa verotietoja yli 100 lainkäyttöalueen kanssa OECD:n sopimusten nojalla. Viron rahoituksellinen salaisuusaste on kokonaisuutena minimaalinen – erään arvion mukaan Viro muodostaa vain 0,14 % globaalista finanssisalaisuudesta (hyvin vähäinen osuus). Toisin sanoen rahojen piilottaminen Viroon ei onnistu samalla tavalla kuin perinteiseen salailevaan paratiisiin: virolaisyrityksen taloustiedot ovat viranomaisten nähtävillä, täysin päinvastoin kuin pankkisalaisuus ja läpinäkymättömyys, joka on veroparatiisien tunnusmerkki.
Yrityssääntely
Klassisissa offshore-paratiiseissa ulkomaisille yhtiöille asetetut vaatimukset ovat hyvin lepsut. Monissa niissä ei edellytetä lainkaan todellista paikallista toimintaa – yrityksen ei usein tarvitse palkata paikallisia työntekijöitä tai perustaa toimistoa; riittää, että sillä on paikallinen rekisteröity asiamies ja postilokero-osoite. Offshore-yhtiöiden talousraportoinnin ja kirjanpidon velvoitteet ovat minimaaliset tai olemattomat. Tämä voi johtaa siihen, mitä EU kuvailee “fiktiivisiksi kotipaikoiksi” – yrityksiin, jotka on rekisteröity johonkin maahan ilman todellista toimintaa tai läsnäoloa siellä, pelkästään verotussyistä. Esimerkiksi joissain Karibian veroparatiiseissa International Business Company (IBC) -tyyppisellä offshore-yrityksellä ei ehkä ole velvollisuutta toimittaa vuositilinpäätöksiä tai se ei joudu tilintarkastukseen, kunhan yhtiö ei harjoita liiketoimintaa paikallisesti.
Viro puolestaan, vaikka onkin hyvin yritysystävällinen, noudattaa silti tavanomaisia hallinto- ja raportointisääntöjä, joita EU-maassa odotetaan. Viroon rekisteröityjen yhtiöiden (myös e-residenttien omistamien) tulee ylläpitää asianmukaista kirjanpitoa ja toimittaa vuosittain raportit Viron viranomaisille. EU-jäsenyytensä myötä Viro noudattaa yhteisiä läpinäkyvyyden ja yrityssääntelyn standardeja. Toisin kuin tyypillisessä veroparatiisissa, Virossa edellytetään avoimuutta ja kunnollisia kirjanpitoja – pelkkää paperiyhtiötä ei voi perustaa ja jättää noudattamatta velvoitteita. Tämä näkyy maan maineessa kansainvälisissä vertailuissa: Viroa pidetään erittäin sääntökuria noudattavana ja vähäkorruption liike-ympäristönä, ei hämärien postilokeroyhtiöiden villinä läntenä. Virossa yrityksen perustava yrittäjä huomaa prosessin kylläkin nopeaksi ja suhteellisen edulliseksi, mutta hänen on silti pelattava sääntöjen mukaan (esim. toimitettava vuotuiset tilinpäätökset ja maksettava verot eräpäivinä), kuten missä tahansa hyvin säännellyssä taloudessa.
Verokohtelu
Suurin ero on siinä, miten tuloja verotetaan. Perinteiset veroparatiisit tarjoavat yleisesti suorastaan nollaverotuksen tai lähes nollaverotuksen tietyille tuloille, erityisesti ulkomaalaisille. Esimerkiksi Caymansaaret ei peri lainkaan yhteisöveroa yritysten voitoista – caymanilainen yhtiö voi ansaita rajattomasti voittoa maksamatta paikallisesti yhtään yhteisöveroa. Vastaavasti Panaman alueperiaatteeseen pohjautuva järjestelmä tarkoittaa, että jos yhtiön tulot ansaitaan kokonaan maan ulkopuolella, Panama ei verota niitä lainkaan – tällainen offshore-yhtiö maksaa käytännössä 0 % veroa ulkomailla kertyneistä tuloistaan. Bermudalla ei myöskään ole yhteisöveroa. Tällaiset maat ylläpitävät julkista talouttaan muilla keinoin (esim. maksuilla tai verottamalla vain paikallista toimintaa), mutta pohjimmiltaan ne lupaavat, että ulkomaiset sijoittajat tai yritykset eivät joudu maksamaan voitostaan veroja kyseisessä maassa.
Viron verojärjestelmä on täysin erilainen. Viro ei tarjoa kaikille kattavaa nollaverotusta – sen sijaan se siirtää verotusta myöhempään ajankohtaan kannustaakseen kasvua. Virossa yritysvoittoja ei veroteta ennen kuin ne jaetaan (osinkoina tai muina maksuina). Toisin sanoen virolainen yritys, joka sijoittaa tuloksensa takaisin liiketoimintaan, maksaa noista voitoista 0 % veroa sillä hetkellä – mutta jos ja kun se jakaa voittoja omistajille osinkoina, siitä aiheutuu noin 20–22 %:n vero. Tämä on kansainvälisesti normaali taso (verrattavissa monien maiden yritysverokantoihin tai jopa korkeampi). Sitä vastoin oikeassa veroparatiisissa, kuten Caymanilla tai Neitsytsaarilla, yhtiö voisi jakaa voittonsa ulkomaiselle omistajalle ja silti maksaa 0 % veroa paikallisesti. Viron malli on siis pikemminkin verotuksen lykkäys: voit lykätä veron maksua pitämällä voitot yhtiössä liiketoiminnan kasvattamiseksi. Tämä on hyvin yritysystävällistä, mutta se ei tarkoita, että voitoista olisi ikuisesti vapautettu verosta.
Havainnollistetaan: jos virolainen teknologiayritys tekee 1 000 000 € voittoa ja sijoittaa sen takaisin tuotekehitykseen, se ei maksa lainkaan yhteisöveroa tuosta 1 000 000 eurosta sillä kertaa. Tämä on valtava etu kasvun kannalta. Jos taas virolainen konsulttiyritys ansaitsee 100 000 € ja omistaja haluaa nostaa sen osinkona, noin 20 000 € menee veroihin Virossa. Klassisen veroparatiisin tilanteessa kyseinen omistaja voisi maksaa paikallisesti 0 € veroja tuosta osingosta (tosin kotimaassaan hän olisi verovelvollinen). Näin ollen Viron veroprosentti jaetuille voitoille voi itse asiassa olla korkeampi kuin veroparatiisin lupaama nollavero – Viro ei ole paikka, jonne voitot voi pysyvästi kätkeä verottomina. Viron veromallin juju piilee siinä, että voit itse päättää, milloin veron maksat ajoittamalla voitonjakoasi; jos et jaa voittoja (tai lykkäät jakamista), et maksa yhteisöveroa. Tämä on hieno asia legitiimin liiketoiminnan kasvun kannalta, mutta hyödytön niille, jotka haluavat vain piilottaa voittonsa kokonaan verotuksen ulottumattomiin.
Kansainvälinen yhteistyö
Viimeinen vertailukohta on se, miten kansainvälinen yhteisö suhtautuu näihin alueisiin. Monet klassiset paratiisit ovat olleet erilaisilla mustilla tai harmailla listoilla veroyhteistyön puutteiden vuoksi. EU esimerkiksi ylläpitää listaa “yhteistyöhaluttomista verojurisdiktioista” (käytännössä maista, joiden verokäytännöt katsotaan haitallisiksi tai epätransparentiksi). Panama, Cayman, Bermuda ja muut ovat esiintyneet näillä listoilla tai saaneet varoituksia EU:lta ja OECD:ltä menneinä vuosina.
Viro, EU:n ja OECD:n jäsenenä, on tällä asteikolla täysin vastakkaisessa roolissa – se auttaa luomaan pelisääntöjä sen sijaan, että rikkoisi niitä. Viro noudattaa OECD:n veropohjan rapauttamisen ja voitonsiirtojen estämisen (BEPS) -toimia ja vaihtaa veropäätöksiä sekä tietoja automaattisesti veronkierron estämiseksi. Maa on ollut oikeudenmukaisen ja läpinäkyvän verotuksen puolestapuhuja EU:ssa. Tämä kansainvälisiin normeihin sitoutuminen erottaa sen jyrkästi niistä lainkäyttöalueista, jotka ovat tulleet kuuluisiksi salailusta tai veronkierron mahdollistamisesta. Kukaan ei syytä Viroa kansainvälisillä foorumeilla kapinalliseksi veroparatiisiksi; päinvastoin, maata kehutaan usein sen innovatiivisesta mutta vastuullisesta veropolitiikasta.
Yhteenvetona, Viro poikkeaa klassisista veroparatiiseista ratkaisevilla tavoilla: maa on läpinäkyvä siellä missä paratiisit ovat salamyhkäisiä, se vaatii normaaleja yritystoiminnan velvoitteita kun paratiisit eivät niihin pakota, ja lopulta Viro kyllä verottaa yritysten voittoja (tavanomaisella veroprosentilla) kun taas veroparatiisit jättävät voitot verottamatta tai verottavat vain nimellisesti.
Päätelmä
Onko Viro siis veroparatiisi? Todisteet viittaavat siihen, että ei ole – ainakaan tavanomaisessa merkityksessä. Virosta puuttuvat olennaiset offshore-paratiisin elementit: se ei tarjoa ulkomaisille sijoittajille yleistä nollaverokantaa (verotus ainoastaan lykätään myöhemmäksi ja lopulta voitot verotetaan normaalisti) eikä se todellakaan tarjoa salailua tai lepsua valvontaa. Sen sijaan Viroa voidaan pitää EU:ssa innovatiivisena veromallina – maana, joka yhdistää uudelleensijoitettujen voittojen matalan verotuksen, yksinkertaisen tasaveron sekä huippudigitaalisen hallinnon. Nämä piirteet antavat yrittäjille ja yrityksille laillisia etuja, kannustaen kasvuun ja investointeihin veronkierron sijasta.
Viro – veroystävällinen mutta läpinäkyvä toimintaympäristö
Viro on vastakohta klassisille paratiiseille kuten Caymanille tai Panamalle, jotka rakensivat finanssisektorinsa salaisille tileille ja nollaveron bulvaaniyhtiöille. Virossa et voi piilotella varjoissa; jokainen yritys on avoimessa rekisterissä ja tapahtumista raportoidaan kansainvälisesti. Se, mitä Virossa voit tehdä, on kasvattaa liiketoimintaasi tehokkaasti ja globaalisti – kiitos maan edistyksellisten politiikkojen ja teknologisen infrastruktuurin.
Tasapainoisesti arvioiden Viro on veroystävällinen ja kilpailukykyinen kohde – maa on jatkuvasti kärkisijoilla vertailuissa sekä verojärjestelmän kilpailukyvyssä että liiketoiminnan helppoudessa – mutta se toimii kansainvälisten normien mukaisesti ja läpinäkyvästi. Yrittäjille ja diginomadeille Viro saattaa tuntua veroparatiisilta johtuen 0 %:n uudelleensijoitettujen voittojen verosta ja vaivattomista e-palveluista. Mutta heille, jotka hakevat keinoa vältellä veroja tai kätkeä varoja, Viro tuottaisi pettymyksen, sillä maa pelaa sääntöjen mukaan.
Yhteenvetona: Viro ei ole veroparatiisi kielteisessä mielessä, vaan esimerkki siitä, miten maa voi tarjota yritysystävällisen verojärjestelmän tinkimättä läpinäkyvyydestä tai oikeudenmukaisuudesta. Se yhdistää “molemman parhaan” – matalan veroasteen kannustimet taloudellisen toiminnan vauhdittamiseen sekä hyvämaineisen, lainmukaisen ympäristön. Juuri tämä tasapaino on syy siihen, miksi Viroa pidetään usein malliesimerkkinä – ei hylkiönä – kansainvälisissä verokeskusteluissa.
